Onnea on saapua Lappiin

Anoppilassa olo oli mukavaa. Tosin katettu pöytä on katettu- siinä ei paljon ravintoarvoja kysellä. Perjantaina syötiin kanaa ja pastaa ja eilen lohta sekä muusia (tosin minä jätin muusin väliin ja söin ison läjän salaattia lohen kanssa), eli ihan terveellisesti. Eikö? No joo, mutta ruokailujen välissä syötiin suklaamunia, kinuskikakkua, persikkapiirakkaa ja muurinpohjalettuja. Savolaisittain söimme letut voilla. Letut on ainoa asia joita en kadu herkuista, koska

A. Ne on paistettu muurikkapannulla

B. Paistajana oli yli 70-vuotias mieheni täti. (Olen muuten päättänyt jatkossa kutsua miestäni täällä Savolaiseksi.)

C. Niitä saa todella harvoin!

Ulkoiltua tuli kohtalaisesti, mutta hikiliikuntaa harrastin kokonaiset 0 kertaa. 

Tänään sitten ajeltiin Savolaisen anoppilaan eli minun kotiini. Rovaniemelle. 

Ajan kuluksi mulla oli jälleen syli täynnä käsitöitä. Uutta virkattua Histamiinia on tulossa. 

Huomaatteko, että mun lankojen alla paistaa jalat, jotka on verhoiltu uusiin treenipökiin? Olin haaveillut näistä Kappalhin pökistä (jotka myös useassa blogissa ovat vilahdelleet) pitkään, mutta ne loppuivat Helsingistä. Ainakin niistä myymälöistä, joissa minä kävin. Savossa näitä oli ja Savolainen ne vielä ystävällisesti minulle osti. <3

Rovaniemellä on paistanut tänään aurinko kirkkaalta taivaalta (oikei niin koko Suomessa). Ja jäille ei ole enää asiaa, joki on todellakin auki. 

Olen googlaillut saleja ja kertaheitolla täältä ja vakaasti aion mennä ylihuomenna jollekin salille. Huomenna aion käydä lenkillä. Kyllä aion ja käynkin. Uskotteko?

Ps. Ruokailut rieskaövereitä lukuunottamatta meni tänään nappiin. Tai melkein. 2 palaa suklaata ei ole mitään aiempiin päiviin. Ja ai niin, pala daimkakkuakin sallitaan, sillä tänään en syönyt montaa eri lajia leivoksia/ pullia. Huomenna skarppaan ja kiristän vahvemmin. Kyllä näin teen.